Suomi English Русский Chinese 中文 Nederlands Francais Deutsch Ελληνικά In italiano En español Poland ?

Creative Commons License
Tämän teoksen teksti­sisällön käyttö­oikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epä­kaupallinen-Tarttuva 3.0 -lisenssi. Lisätiedot täältä.

Fysiikka » Atomit

Atomit

25.1.2016

Atomien ytimet koostuvat laajenevista tihentymistä jotka kierrättävät laajenevaa liikettä / energiaa keskenään.

Luonnollisesti osa tästä laajenevasta liikkeestä / energiasta ohjautuu ulos laajenevasta atomin ytimestä ja työntyy kohti muita laajenevia atomien ytimiä ja näin välittyy työntävä voima jolla laajenevat atomien ytimet työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Laajenevat atomien ytimet siis kierrättävät koko ajan laajenevaa liikettä / energiaa keskenään ja työntävät samalla toinen toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Laajenevasta atomin ytimestä työntyy ulos ziljoonittain erittäin pieniä laajenevia tihentymiä jotka kierrättävät laajenevaa liikkettä / energiaa keskenään ja niistä voi sopivissa olosuhteissa syntyä uusia laajenevia fotoneita tai laajenevia elektroneja.

Jos vastaan työntyy sopivan tiheyden omaavaa laajenevaa liikettä  / energiaa, se kohtaa laajenevan atomin ytimestä peräisin olevia laajenevia tihentymiä ja kun se saa ne laajenemaan saman aikaisesti räjähdyksenomaisesti, niistä voi yhdistyä uusi laajeneva fotoni tai jopa uusi laajeneva elektroni.

Kyse on siitä millä etäisyydellä atomin ytimestä, atomia kohti työntyvä laajeneva liike / energia noita laajenevia tihentymiä kohtaa, millaisen tiheyden se itse omaa ja siitä miten voimakkaasti se vuorovaikuttaa vastaan työntyvän laajenevan liikkeen / energian kanssa. Se siis määrittelee sen miten voimakkaasti vastaan työntyvä laajeneva liike / energia alkaa laajenemaan sen itsensä vuorovaikutuksen takia.

Kun ziljoonat erilliset laajenevat tihentymät alkavat laajenemaan räjähdyksenomaisesti, niiden muodostaman alueen keskustaan kohdistuu yks kaks erittäin suuri paine / työntävä voima ilman vetävää voimaa ja sieltä alkaa puristumaan laajenevaa liikettä / energiaa kohti uuden laajenevan elektronin "ulkopintaa" ja lopulta ulos uudesta laajenevasta elektronista.

Jos ulkoa kohti laajenevaa atomin ydintä kohti työntyvä liike / energia on rittävän tiheää, se voi päästä työntymään niin lähelle laajenevan atomin ydintä, että se saa syntymään vastaan työntyvistä laajenevista tihentymistä uuden laajenevan Myonin. Atomin ytimestä ulos työntyvät laajenevat tihentymät alkavat ryhmittymään tihentymäaalloiksi vastaan työntyvien tihentymäaaltojen aiheuttaman vastuksen / työntävän voiman takia ja mitä kauemmaksi ne laajenevasta atomin ytimestä työntyvät, sitä enemmän ne itse saavat vastaan työntyvät laajenevat tihentymät ryhmittymään tihentymäaalloiksi jne. Kun mietit tuota, saatat oivaltaa mikä erottaa fotonin, elektronin ja Myonin syntymisen.

Ps. Samalla periaatteella syntyvät fotonit, elektronit, kvarkit, tähdet ja galaksien keskusten supermassiiviset kohteet.

Yhden tähden massaiset mustat tähdet ( ns. mustat aukot ) syntyvät kun laajeneva tähti räjähtää supernovana, jolloin laajenevan tähden keskustaan kohdistuu entistä suurempi paine / työntävä voima joka puristaa laajenevan tähden keskustan niin tiheäksi laajenevaksi kohteeksi ettei siitä ulos työntyvällä laajenevalla liikkeellä / energialla ole laajenevan valon luonnetta.

Uudesta laajenevasta mustasta tähdestä ulos työntyvät laajenevat tihentymät ovat niin tiheitä etteivät meidän laitteet kykene rekisteröimään niitä. Mitä tiheämpiä, sitä vähemmän "ulkopintaa" ja sitä hitaampia sisäinen liike / aika ja sitä vähemmän ne vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa.





Käännetty versio

Uusi atomimalli

Atomien ytimet laajenevat kolmiulotteisesti, avautuen energia-aaltoja joilla on elektroni ja fotoni luonne.




Vanha versio

Litiumatomin osaset (PD)
Atomit - nuo aineen jakamattomat pienimmät osat. No ei. Kaikki aine on yhtä ja samaa energiaa, eli voi hyvinkin olla, että aineen voi aina vain jakaa pienempään ja pienempään osaan.

Ehkäpä ns. protonit ja neutronit ovatkin astetta pienemmän aineen kokoluokan tähtiä, jotka näin ollen koostuisivat aivan mahdottoman monesta astetta pienemmän aineen kokoluokan atomista, ja näistä "tähdistä" siis avautuisi energia-aaltoja aivan, kuten meidän havaitsemistamme tähdistä avautuu energia-aaltoja. Vai olisivatko ns. kvarkit niitä astetta pienemmän aineen kokoluokan tähtiä?

Mitä useampi erillinen energiakeskittymä atomin ytimessä on, sitä enemmän ne saavat toisensa palamaan/räjähtämään, ja sitä tiheämpiä energia-aaltoja atomien ytimistä avautuu, ja sitä enemmän kyseiset aallot omaavat ns. elektroneja. Tämä menee toistamiseksi, mutta edelleen pitää muistaa, että kyseiset energiakeskittymät laajenevat kolmiulotteisesti.

Jotta raskaiden aineiden atomit omaisivat yhtä paljon ns. elektroneja koko ajan laajentuessaan kolmiulotteisesti, pitää raskaiden aineiden atomien ytimistä avautua koko ajan myös suhteellisesti enemmän ja enemmän energiaa suhteessa kevyiden aineiden atomeihin, joista toki myös avautuu aina vain enemmän ja enemmän energiaa, ja näin kyseiset aallot omaavat elektroniverhon tiheyden aina vain kauempana ja kauempana atomin ytimestä. Raskaiden aineiden atomien ytimissä palaa eli laajenee enemmän energiaa kuin kevyiden aineiden ytimissä, ja energian palaminen myös kiihtyy samassa suhteessa nopeammin, kuin kevyiden aineiden atomien ytimien energian palaminen kiihtyy, ja näin raskaat aineet säilyttävät saman tilavuuden suhteessa kevyisiin aineisiin, ja aineiden samat ominaisuudet säilyvät näin pitkiäkin aikoja.

Atomithan laajenevat vieri vieressä tönien toisiaan poispäin toisistaan, ja jos kahden atomin välistä menee riittävän energian omaava energiatihentymä, voi tämä energiatihentymä putsata atomien ytimistä avautuvat energia-aallot mukaansa, minkä jälkeen kyseisten atomien ytimet tulevat tönityiksi toistensa lähelle, ja näin syntyy raskaampia aineita. Tästä kerron lisää mm. kylmäfuusiossa.

Jos taas tietyn raskaan aineen ytimeen saadaan lipumaan väliaineessa tietyn energian omaava energiatihentymä, pääsee tämä energiatihentymä atomin ytimessä olevien kolmiulotteisesti laajenevien energiakeskittymien väliin, ja niistä avautuvat energia-aallot saavat tämän "pienen" mutta riittävän energian räjähtämään niin voimakkaasti kohti kahta ns. protonia ja neutronia, että nämä tällä energialla sinkoutuvat viereisten atomien ytimiin ja saavat siellä aikaiseksi vastaavan ilmiön, jolloin sinkoutuvia protoneita ja neutroneita onkin jo neljä, ja niin edelleen. Näin syntyy ketjureaktio, joka tunnetaan nimellä fissio.

Atomeiden havaitaan ikäänkuin hyppivan esineiden pinnalla ja tämähän selittyy niin että kyseiset esineiden pinnoilla olevat atomit tulevat tönityiksi poispäin esineestä nopeammin kuin esine laajenee. Irti tönittyyn atomiin siis tuli riittävästi enemmän energiaa esineestä päin kuin toisesta suunasta ja näin atomi itse räjähti enemmän energiaa kohti esinettä, jolloin atomi pääsee hetkellisesti irti esineen pinnasta, kunnes esineen pinta tavoittaa atomin jne.

Atomitkin siis ovat kolmiulotteisesti laajenevia energiakeskittymiä, joista avautuu energia-aaltoja, joilla on elektroni- ja fotoniluonne.

Savor

:);):)